”ERILAISUUS EI OLE ONGELMA VAAN SIIHEN SUHTAUTUMINEN” Luokanopettajien suhtautuminen Asperger- ja dysfasia-oppilaisiin perusopetuksen luokassa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tavalliset luokanopettajat suhtautuvat Asperger- ja dysfasia-oppilaisiin perusopetuksen luokassa. Tutkimuksen kautta haluttiin saada selville opettajien ennakkokäsityksiä Asperger- ja dysfasia-oppilaista sekä näiden ennakkokäsitysten yhteyttä opettajien halukkuuteen ottaa luokkaansa kyseessä olevien diagnoosien alainen oppilas. Lisäksi haluttiin selvittää ennakkokäsitysten ja eri tekijöiden, kuten erityispedagogiikan opintojen, opettajien aiempien kokemusten, työkokemuksen pituuden ja resurssien välisiä yhteyksiä. Tutkimus on survey-tutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka jaettiin tutkimukseen valittujen 12 koulun kaikille yleisopetuksen vuosiluokkien 0.­6. opettajille. Osa tiedoista on kerätty tämän tutkimuksen pohjana olevan proseminaarityön yhteydessä keväällä 2006. Lomakkeita jaettiin yhteensä 174 kappaletta, joista 80 kappaletta saatiin takaisin täytettynä, joten tutkimuksen vastausprosentti on 46. Tutkimusaineisto analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS for Windows -tilasto-ohjelman avulla. Aineistoa kuvattiin frekvenssejä, suhteellisia frekvenssejä, keskiarvoja ja keskiha-jontoja käyttäen. Lisäksi aineiston tulkinnassa käytettiin ristiintaulukointia, epäparametrista Spear-manin korrelaatiotestiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tutkimustulosten mukaan opettajien ennakkokäsitykset Asperger- ja dysfasia-oppilaista ovat pääosin negatiivisia. Suuri osa opettajista ei halua ilmaista mahdollisia ennakkokäsityksiään. Ennakkokäsitykset dysfasia-oppilaista olivat hiukan myönteisempiä kuin ennakkokäsitykset Asperger-oppilaista. Ennakkokäsityksiin itse oppilaista eivät vaikuttaneet opettajan aiemmat kokemukset, työkokemus tai resurssit. Sen sijaan edellä mainitut tekijät vaikuttivat osittain opettajien asenteisiin oppilaiden integraatiota ja eriyttämistä kohtaan. Opettajat olivat haluttomia ottamaan luokkaansa Asperger- ja dysfasia-oppilaita. Kuitenkin opettajat olivat sitä mieltä, että jokaisella oppilaalla on oikeus opiskella lähikoulussa. Asenteet menivät ristiin. Periaatetasolla opettajat suhtautuvat myönteisesti integraatioon ja inkluusioon, mutta käytännön tasolla asenteet ovat kielteisempiä. Halukkuus ottaa luokkaan Asperger- tai dysfasia-oppilas riippuu jonkin verran aiemmista kokemuksista, työkokemuksen pituudesta ja resursseista. Opettajat ovat halukkaampia ottamaan erilaisen oppijan luokkaansa, mikäli saavat itse määritellä käytössään olevat resurssit. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää laajemmalti, mutta ne voivat toimia suuntaa antavina ja herättää keskustelua siitä, miksi opettajat suhtautuvat erilaisiin oppijoihin ja inkluusioon käytännön tasolla edelleenkin varauksellisesti. Avainsanat: Aspergerin oireyhtymä, dysfasia, integraatio, inkluusio, ennakkoluulot, asenteet